|
Kannat häpeää tähteiden,
pyhien kappaleiden.
Verellä kirjoitettujen,
saastuneiden profeettojen.
Ylpeydellä heidän päälle syljen,
poltan säkeet turmeluksen.
Käteni lasken tuhkaiseen,
maahan uuteen usvaiseen.
Oksennat sadoittain valheita,
kuin mätäpaise puhkeava.
Harhaisia ja arvottomia,
turvaamaan omatuntoa.
Kuihtumaan olet tuleva,
mädättäjä, mateleva.
Kolmen herran huora,
kaulallasi hirttonuora.
Saarnatuoleissaan
siat luovat uskomustaan,
pelastuvan maailman harhakuvastaan,
oikeamielisten joukostaan.
Ahneudella ansaittavaan,
hyväuskoisten utopiaan,
jota paratiisiksi kutsutaan,
typeryyttä turvaamaan.
Ruoskin sinua,
sanani piiskaa ja satuttaa.
Poljen arvosi maahan,
lopuksi hukutan tuhkaan.
Oksennat sadoittain valheita,
kuin mätäpaise puhkeava.
Harhaisia ja arvottomia,
turvaamaan omatuntoa.
Kuihtumaan olet tuleva,
mädättäjä, mateleva.
Kolmen herran huora,
kaulallasi hirttonuora.
|