1. |
ἀπōκάλυψις
05:30
|
|||
Oi katso luontoasi, oi luoja
sillä mitä olet tehnyt suuruudessasi.
Tekosi oli tahto ja sana
sinut sokaissut syntisyys.
Omassa raivossa ja ristiriidassasi
kruunasit kaikkivoipaisuuden itsellesi.
Itsekkyys, petturuus ja tekopyhyys, ovat he kaikki
jotka eivät nimeäsi rukoile.
Αποκάλυψη
sillä tämä likaa omaa itsetuntoa
kun nuo kaikki valheet paljastuvat
alkaa kuvasi käymään itseäsi vastaan.
Valheelliset ilmestykset ovat tuomittu
kadotukseen.
Hiljennetyt totuudet, hukkuivat valheisiin
kuin kadonnut järjen ääni ja palkkasi saat
kun minuutesi on saatettu kiusaukseen.
|
||||
2. |
Uljas uusi maailma
05:37
|
|||
Maailmanne hauras murtuu
niin kauniina kuin sen näittekin.
Babylonin torni sortuu
kun näette viimeisen sinetin.
Vuohi tuomion laulaa,
näetkö maailman harmaan?
Vuohi tuomion laulaa,
kuuletko kaiun harmaan?
Vanhoillisen elämänne kaadamme
nousemme, kostamme,
tuhkasta nostamme kauniimman maailman.
Kauniimman, rohkeamman, teistä riippumattoman
uljaan uuden maailman.
Aurinko polttaa vanhan, heikon
ja hauraan aineen tuhkaksi.
Hohdosta saa kasvaa
kauniimpi vahvempi ja loistavampi.
Vuohi tuomion laulaa,
näetkö maailman harmaan?
Vuohi tuomion laulaa,
kuuletko kaiun harmaan?
Vanhoillisen elämänne kaadamme
nousemme, kostamme, tuhkasta nostamme
kauniimman maailman.
Kauniimman, rohkeamman, teistä riippumattoman
uljaan uuden maailman.
ja tuhkasta nousee... uljas uusi maailma.
|
||||
3. |
Luomiskertomus
04:44
|
|||
Kauas on virranneet veret veljien,
isiemme esiaikaisten.
Perintömme unohtaen, maat raiskaamme,
sielun myrkkyä nielemme.
Nähdäksemme vain itsemme heijastuksena menneen,
unohdimme keitä todella olemme.
Äidin maidosta pelko,
isät unohtaneet
niin äiti maa itkee.
Kohdusta vaienneen,
oi kuinka maamme itkee.
Kauas on virranneet veret veljien,
isiemme esiaikaisten.
Perintömme unohtaen
tämän maamme raiskaamme
unohtaen, mistä todella tulemme.
Pelkoa maidosta äidin, inhoa elosta isän.
Näin esi-isämme unohdimme.
Itseni unohdan
silti jumalan itseeni luoden.
Yhä uudestaan ja uudestaan
kunnes tuhoan, tuhoan.
Oi äiti maa,
hajota minut uudestaan.
Vain paloista kokoa minut
ja tee minusta parempaa.
|
||||
4. |
Armon varjot
04:29
|
|||
Ei viattomuuden siivellä
voi heikko jatkaa elämää.
Saapuu pimeys viimeinen,
tuomio ajan lopullinen.
Niin sortuu maailma armollinen,
harha pehmeän autuuden.
Tauti raiskaa unelmaa,
jää vain muistot elämään.
Pyyhkii yli maailman siunaus
kuin vitsaus edellään,
kylväen pelkoa sydämiin
uhrilahjojen.
Kun lakoaa tuo massa,
hetkensä kukoistanut.
Ennen niin kirkas ja ylpeä,
lopun hetkellä roihuava.
Minkä armo meille rakensi
sen kuolema kerran korjaa.
Vain henget harvat selviää
maailmaan synkkään häviävään.
Ei ollut ikuinen maailma heikon ihmisen.
Nyt selvästi näen sen
airuen tuhkan raunioiden.
|
||||
5. |
Korjuu
06:37
|
|||
Oi syksy sinun sateesi saasta.
Oi syksy tuomasi martaasi malja.
Oi miten vuosi taas pimeytensä yllemme luo.
Oi herrani miten saavut taas minun luo.
Oi vuosi, oi elämä, korjaa sieluni kipeä
jälleen kohtaamaan, jälleen kanssasi maan.
Elontie katoaa marrakseen, tuonelaan
ikuisuuteen, kuolemaan.
Talvi sinä kylmä ja kipeä,
ainiaan kiroan sinun nimeä.
Miten löydät aina tämän pohjolan,
rakkauden täältä kylmän maan kipeän.
Kevät tuo rakas tuot luokseni lämpimän.
Vuosi vuodelta löydän sinusta elämän.
Taas korjaan satoa mustaa,
minusta tuskin muuta kuin tuskaa.
Oi vuosi, oi elämä, korjaa sieluni kipeä
jälleen kohtaamaan, jälleen kanssasi maan.
Elontie katoaa marrakseen, tuonelaan
ikuisuuteen, kuolemaan.
Kesä korjaa satosi elämän,
olen kypsä korjaa minut jo tuonelaan.
Olkoon pyörä nähnyt taas kierroksen,
ei mikään muutu, olen nähnyt jo kuoleman.
Tulkoon maailma, epäile en mitä täällä teen,
kuinka perille pääsen.
En tiedä tarkoitusta hämärän pohjolan... elää haluan.
|
||||
6. |
Rotat
06:40
|
|||
Kuin syöpäläiset kerääntyneet laumaan valtavaan,
Kaikki yksilöinä, määrättöminä, yksin yhdessä.
Joukko ylettömyyden keskuudessa, kaiken kuluttavana
vain oman hetken mielijohteen tarpeen orjina.
Et ole mitään vain rotta muiden joukossa.
Et yhtään mitään kenellekään.
Luultuasi vapautuneesi kahleistasi
lukitsit itsesi himojesi orjuuteen.
On sisäinen silmäsi sokeutunut,
sielusi lukkiutunut, luontonsa unohtanut.
Saastan keskellä syöden, hekumoiden, peläten,
todellisuutesi kuin teuraskarjan, lampaan.
Ei lihasi vuoksi, vaan maallisen vaurauden.
Sitä riipien, velaksi eläen, tuomittuna alemmuuteen.
Et ole mitään vain rotta muiden joukossa.
Et yhtään mitään kenellekään.
Kylmä katse matelijan seuraa lasitornistansa
vankejaan avointen maiden, ovettomien sellien.
On maailman piilotettu herra, näkymätön alistaja,
valitun perimän salainen kantaja, maailman orjuuttaja.
Kannat kultasi, velkasi uhrilahjaksi,
unohtaen kunnian ja teot isien.
Päivästä päivään etsit tarkoitusta,
säälittävän elämäsi oikeutukseksi.
|
||||
7. |
Shiva
08:28
|
|||
Ajanhiekka valuu päämäärättömänä,
maailmankaikkeus sulkenut silmänsä.
On jälleen nouseva syvyydestä,
liekki joka tuo valon eksyksistä.
Aikaa myöten jumalpantheoniin,
ilmestyi kaikeuden luoja, siunaaja.
Hän on kaiken tuolla puolen.
Avaa silmäsi tasapainon tuoja.
Kurkoitan luoksesi pyhimpään,
tiedottomuuden keskuuteen.
Kietoudun syliisi vahvimpaan,
suurimpaan autuuteen.
Vajoan pyhimpään temppeliin,
loputtomuuteen, eedeniin.
Syntyy sieluni vapaampana
valon roihuun, tielle hartauden.
Joka edustaa kaikkeuden voimaa,
vapautettuna täydessä loistossaan.
On murentuva vääryyden materia,
kun jumalat yhtyvät taas tanssiin.
|
Streaming and Download help
If you like Goats of Doom, you may also like:
Bandcamp Daily your guide to the world of Bandcamp